');

The+Bench+brunch+Rove_Buffet+1Pöytä, johon on kannettu erilaisia ruokalajeja, kuuluu monen ravintolan lounaskattaukseen. 2000-luvulla myös brunssit yleistyivät. Brunssit muistuttavat runsasta hotelliaamiaista. Seisova kattaus on oma taiteenlajinsa, jolla on pitkä historia.

Suomalaisille seisovan pöydän kattaukset tulivat tutuiksi Ruotsin laivoilla 1970-luvun aikana. Toki täällä oli ollut omastakin takaa seisovaa pöytää muistuttavia kattauksia; esimerkiksi hämäläinen pitopöytä kylmine ja lämpimine ruokalajeineen muistuttaa aika paljon seisovaa pöytää. Pitopöytien historia ulottuu kauaksi ainakin Henrix VIII:n aikoihin asti. Kuninkaallisissa pidoissa tarjolla tiedetään olleen esimerkiksi monia eri lihalajeja, kuten lammasta, härkää, kaniinia ja lintuja kuten kyyhkyspaistia, hanhea, fasaania, kalavaihtoehdoista puhumattakaan. Vanhoissa kuninkaallisissa pidoissa tarjottiin myös vihanneksia, mutta vain keitetyssä muodossa, esimerkiksi nauriita ja porkkanoita. Raakoja kasviksia ja hedelmiä pidettiin vaarallisina.

Suomalaisten pitopöytien esikuvat olivat usein kartanoissa. Aateliston juhlapidot alkoivat ikään kuin elää omaa elämäänsä kansan parissa. Hämäläiseen pitopöytään kuuluu erilaisia ruokia alkaen perunasta ja viljatuotteista. Kun lihan saanti tuli helpommaksi, pöydälle pystyttiin kattamaan myös sianlihaa. Säilyvyyden takia suolakala oli ehdoton suosikki. Maitotuotteilla on ollut oma erityinen asemansa Hämeessä. Piimä- ja munajuustot ovat olleet suosittuja arkiruokana, mutta niitä voi yhä löytää perinteisistä hämäläisistä pitopöydistä. Kala on tarjottu ja tarjotaan nykyään usein jalostettuna, kuten erilaiset sillit, graavi lohi ja savukala. Uunilaatikot eli loorat ovat olleet pitkän kypsentämisaikansa takia helppo ruokalaji; niitä pystyttiin pitämään leivinuunien takaosassa vaikka yön yli kypsymässä. “Lanttuloora” ja perunasta, lantusta, maksasta ja makaronista tehdyt laatikot ovat olleet suosittua ruokaa. Paistille on olemassa usein oma kastikkeensa.

Monet ravintolat tarjoavat jouluaikaan joululounaita, joissa on vaikutteita ympäri Suomea erilaisista ruokakulttuureista. Itäisiä vaikutteita ovat mm. hernemuhennos ja erilaiset rahkaan perustuvat ruuat. Rahka on tullut Suomeen itäiseltä kulttuurialueelta ortodokseilta, joilla happamet maitotuotteet ovat kuuluneet ruokakulttuuriin kauan.

Ruotsalaisen seisovan pöydän tyypillinen ruoka on lihapullat. Ne ovat usein suomalaisia lihapullia pienempiä. Alun perin ruotsalainen seisova pöytä kehittyi ns. “smörgåsbord”:sta eli voileipäpöydästä alkuruuaksi. Se oli vastine “viinapöydälle”, jota oli nähty porvariston juhlissa. Voileipäpöytään kuului mm. majoneesia, jota ei suomalaisissa pitopöydissä yleensä nähty.

1960-luvulla seisovat pöydät olivat yleistyneet kaikelle kansalle. Operakällaren -ravintolan linjaus vuodelta 1961 teki seisova pöydästä oman kokonaisen ateriansa eikä vain alkuruuan. Maailmalle seisova pöytä levisi viimeistään vuonna 1939 New Yorkin maailmannäyttelyssä ruotsalaisten osastolta.