');

macuSuomalaiseen ravintolaelämään keskeisesti vaikuttanut henkilö on ravintoloitsija Wilhelm Noschis. Hän vaikutti helsinkiläisessä ravintolaelämässä aina kuolemaansa, joka tapahtui vuonna 1937, asti. Alun perin Noschis aloitti tarjoilijana kuuluisalla ravintoloitsija Louis Kleinehilla. Myöhemmin hän johti Helsingin Hotelli Seurahuonetta. Merkittävää oli se, että Wilhelm Noschis oli yksi vuonna 1935 toimintansa aloittaneen Suomen Hotelli- ja ravintolakoulun perustajista.

Kun kieltolaki oli päättynyt vuonna 1932, tarvittiin nopeasti ammattitaitoista henkilöstöä pelastamaan kieltolain aikana näivettynyttä ravintola-alaa. Koko matkailuala kärsi siitä, että Suomessa ei ollut kunnollista anniskeluravintolahenkilöstöä. Alan vaikuttajat, kuten Wilhelm Noschis pitivät tärkeänä, että Suomeen saataisiin vihdoinkin alalle omistettu koulu. Ensimmäisenä alettiin kouluttaa tarjoilijoita. Vuotta myöhemmin, vuonna 1936, koulutustarjonta laajeni kokkikoulutukseen. Hotellihenkilökuntaa sen sijaan alettiin kouluttaa vasta vuonna 1972.

Ensimmäisinä vuosina ongelmia oli siitä, että koululla ei ollut omia tiloja. Ne saatiin vasta vuonna 1957, kun arkkitehti Aarni Ervin suunnittelema rakennus valmistui Helsingin Hietaniemeen Leppäsuolle. Lisäksi alkuaikoina ongelmia tuotti vakituisen opetushenkilökunnan löytyminen. Pian perustamista seuranneina vuosina syttyi myös sota, jonka aiheuttamat vaikeudet raaka-aineiden saatavuuteen puhumattakaan pommituksista hankaloittivat koulun toimintaa pahasti. Sodan jälkeen saatiin perustettua säätiö, jonka toivottiin ratkaisevan koulun rahavaikeudet. Tässä onnistuttiinkin. Omistus järjestettiin siten, että koulun omistavat eri tahot, mm. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ry, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ry ja Oy Alkoholiliike Ab. Rahoitusta saatiin ensimmäisinä vuosina anniskeluravintoloita kerättävästä koulutustukimaksusta. Tällä tavoin kerätyllä rahalla saatiin rakennettua oppilaitoskin. Valtionapua sen sijaan rakentamiseen ei herunut.

Suomen Hotelli- ja ravintola-alan koulu oli pitkään ainoa alan koulutuspaikka Suomessa. 1960-luvulla ammattitaitoisen henkilökunnan tarve kasvoi entisestään. Koulutuspaikkojen määrää pyrittiin lisäämään siten, että koulussa opiskeltiin silloin vuoroissa. Osa opiskelusta harjoiteltiin käytännön kautta ravintolatyössä. Koulutusajat pitenivät vähitellen. 1980-luvulla koulutuslinjasta tuli kolmevuotinen. Ensimmäisenä vuonna yleisjakson jälkeen opiskelijat valitsivat, erikoistuvatko he ravintolan keittiöön, saliin vai hotellipuolen palveluihin.

Myöhemmin koulutus on kehittynyt yleisten opiskelutavoitteiden mukaisesti esimerkiksi kansainvälisempään suuntaan. Ammattikorkeakoulujen opetusohjelmat vaikuttivat myös Perhon opintosuunnitelmiin. Esimerkiksi näyttöön perustuvat tavoitteet tulivat mukaan myös Perhon tutkintoihin. Ravintola-alalla tarvitaan yhä 2020 -lukua lähestyttäessä ammattitaitoista salihenkilökuntaa. Sen sijaan esimiestasoisista hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisista on ollut työmarkkinoilla ylitarjontaa ammattikorkeakoulu-uudistuksesta lähtien.